Neuropsykiatriset häiriöt

Henkilö, jolla on jonkin neuropsykiatrinen häiriö kutsutaan monesti lyhenneellä NEPSY.

Nepsy-oireyhtymillä tarkoitetaan joukkoa aivojen toimintaan liittyviä kehityksellisiä häiriöitä. Kehityksellinen tarkoittaa, että oireiden syyt ovat synnynnäisiä eivätkä esim. kasvatuksesta johtuvia. Oireet alkavat lapsuudessa ja jatkuvat jossain muodossa aikuisena. Ne vaikuttavat niin mieleen, ajatteluun, tunteisiin kuin käyttäytymiseenkin.

Neurokehitykselliset häiriöt eli Neurokirjo sisältää kaikki Nepsy-oireyhtymät ja lisäksi kehityksellisen kielihäiriön. Näillä häiriöillä on keskenään paljon yhteistä, mutta kullakin myös omat tyypilliset erityispiirteensä. 

Oireyhtymä ja kirjo tarkoittavat, että oirekuva on aina moninainen eli useista piirteistä koostuva. Ja että jokaisen piirteen vaikeusaste voi vaihdella yksilökohtaisesti laajasti.

Häiriö -termi puolestaan kertoo, että oireet voivat merkittävästi vaikeuttaa henkilön selviytymistä arjessa ja hoitamattomana syrjäyttää ikätovereista.

Liitännäisoireet ja -diagnoosit ovat yleisiä

Runsas liitännäisoireiden ja -diagnoosien esiintyminen on yhteistä kaikille nepsy-oireyhtymille:

  • vuorokausirytmin poikkeavuus ja muut unihäiriöt
  • motorisen kehityksen poikkeavuudet
  • muistitoimintojen häiriöt
  • oppimisen haasteet (esim. lukihäiriö)
  • hahmottamisen häiriöt
  • toiminnanohjauksen vaikeudet
  • aistien yli- ja aliherkkyydet
  • sosiaalisten suhteiden haasteet
  • tunnesäätelyvaikeudet (hoitamattomana voivat johtaa käytöshäiriöihin)
  • mielenterveyden ongelmat (mm. ahdistus, pakko-oireisuus, mielialavaihtelut).

Samalla henkilöllä voi myös olla useita nepsy-oireyhtymiä. Tai toisista oireyhtymistä voi esiintyä yksittäisiä piirteitä riittämättä kuitenkaan varsinaisiksi diagnooseiksi asti.

Tuen tarve vaihtelee

Nepsy-henkilö voi tarvita tukea kaikissa elämän vaiheissa. Tuen tarve voi kuitenkin muuttua tai vaihdella. Avun tarve voi olla suuri lapsena, mutta lieventyä iän tai kuntoutusten myötä. Toisaalta oirekuva voi korostua vasta nuoruudessa tai aikuisuudessa, kun vaativa elämäntilanne lisää ympäristön asettamia vaatimuksia (esim. perheen perustaminen ja opiskelujen tai työn aloitus).

Myös liitännäissairauksien puhkeaminen voi voimistaa nepsy-piirteitä. Tyypillisesti apua voi tarvita siivouksessa, rahankäytössä tai virastoissa asioinnissa.

Varhainen tunnistaminen tärkeää

Nepsy-oireiden varhainen tunnistaminen ja kuntoutus on tärkeää:

  • arjen tukitoimien suunnittelemiseksi
  • yksilön toimintakyvyn takaamiseksi
  • positiivisen minäkuvan muodostumiseksi
  • monihäiriöisyyden huomioimiseksi
  • liitännäissairauksien ehkäisemiseksi.

Kuntoutuksessa on keskeistä riittävä tuki arjen eri ympäristöissä. Ympäristö on muokattava sellaiseksi, että nepsy-henkilön osallistuminen ja osallisuus mahdollistuu. Oireyhtymiin liittyviä sekä yksilön muita vahvuuksia ja voimavaroja tulee hyödyntää kuntoutuksessa.

Jokainen nepsy-henkilö on omana itsenään arvokas yhteiskunnan jäsen!